Piposta asiaa

Tänään minua puhuteltiin bussissa. Pinkkipipoinen nainen kysyi, saako hän ottaa ilmaisjakelulehdet vieruspenkiltäni. Sanoin juu ja nyökkäsin.
Edessäni istuneella naisella oli kauniit punaiset, pitkät hiukset. Penkkiriviä edempänä istuvalla oli valkaistu lyhyt kampaus. Itse pidin koko matkan uutta pipoani päässä.
Bussin piposaldo: musta, jossa tiikerinturkkia jäljittelevä reunakangas; kokonaan musta; kaksi valkoista; tummansininen, jossa nimikirjaimilla koristeltu Union Jack tai sen tyylinen lippu; kaksi pinkkiä; vaaleanvihreä sekä epämääräisen värinen, periaatteessa vaalea.
Näin kuinka kadulla jonkun valkoinen lapanen siveli pojan nahkatakin selkää. Se näytti hellältä. Rakkaus jotenkin jalostuu kylmässä säässä. Jos jaksaa helliä toista Suomen pakkasissa, suhteen täytyy olla vakava. Tai aivan alussa.
Ja hurraa - työpaikan viereiselle vakiopysäkilleni on ilmestynyt energiayhtiön sponssaama kirkasvalolamppu! Kuskikin näkee nyt varmaan minut paremmin pysäkillä, kun taustalla helottaa 3500 luxia. Kyllä se valomiekan voittaa, veikkaan.